Tulosta

Kirsti Mannersalo

SOTA JÄTTI JÄLKENSÄ

kuva

Lumipuku oli hyvä suoja talvella.

NUORUUS KULUI MAATA PUOLUSTAEN

Isän nuoruus kului sodassa. Se oli sellainen elämänvaihe, joka vaikutti isän loppuelämään merkittävästi. Vaikka nuoret miehet olivatkin pelottomia ja rohkeita, ovat rajut taistelut ja monen vuoden jatkuva sotatilanne eturintamassa jättäneet jälkensä heidän maailmankuvaansa, ystäväpiiriinsä, harrastuksiinsa, stressinsietokykyynsä ja näkynyt myös sopeutumisessa siviilielämään. Aseveljeys oli miehiä yhdistävä tekijä ja laajensi ystävyyspiiriä yli kunta- ja maakuntarajojen. Veljeä ei jätetä -henki säilyi isän mottona läpi elämän.

TALVISOTA JA VALMISTAUTUMINEN JATKOSOTAAN

Talvisodan aikana (1939-40) isä oli 19 vuotias ja toimi vartiointitehtävissä Kymen Lukossa ja mm. kantoi suurten pommitusten aikana ruumiita. Talvisodan jälkeen hän joutui muiden vuonna 1920 syntyneiden kanssa syyniin. Koulutuskeskus oli Vihdin kirkonkylässä ja koulutettavat majoittuivat työväentalolla. Isä liittyi monen valkealalaisen ikätoverinsa kanssa Jalkaväkirykmentti 2:een.

kuva

Isän eteneminen rintamalla ja taistelupaikat Karjalan ja Aunuksen kannaksella 1941-44 on merkitty punaisin nuolin ja paikannimin.

KARJALAN KANNAKSELLA 1941

Suomen miehet kutsuttiin kertausharjoituksiin ja niin tapahtui jatkosodan liikekannallepano kesäkuussa 1941. Isän ensimmäiset taistelukokemukset syntyivät Karjalan Kannaksen alueella, Laatokan länsipuolella mm. Hiitolassa, jossa JR 2 kävi ensimmäisen kovan taistelun. Elokuun 9. päivään mennessä oli katkaistu kaikki neuvostojoukkojen yhteydet Hiitolasta Laatokan länsipuolitse etelään. Seuraava isän mainitsema taistelu oli Taivallahdella, jossa JR 2 kävi rintamalla raivoisaa lähitaistelua pistimin ja käsikranaatein, murtaen neuvostojoukkojen vastarinnan. Rintama eteni valekuolleista venäläisistä selviten Monittulaan, jossa miehet näkivät ihmeekseen venäläisen naisen konekiväärin takana.

Räisälän jälkeen edettiin Konnitsan kylään, jossa joukkue oli jäämässä mottiin, mutta pystyi onnekseen väistämään ajoissa. Kun kylä saatiin puhdistettua elokuun puolivälin jälkeen, jatkettiin etenemistä. Isä joutui kolmen miehen porukassa tiedusteluretkelle etumaastoon Tiurin-Pyhäjärven väliselle alueelle. Seuraava etappi oli Taipaleenjoki aivan Laatokan länsirannan läheisyydessä. Siellä isän joukkue yllätti venäläiset uimasta ja pyykiltä. Taistelun jälkeen linja jäi jokeen, sillä neuvostojoukot hajottivat sillan, eikä suomalaisten voimat riittäneet joen ylitykseen. Saavutetut linjat luovutettiin JR 1:lle ja isän ryhmä lähti autokuljetuksella Vuosalmelle ja edelleen Pölläkkälään, jossa oli pieni huilihetki. Kuulema korttirinki muodostui kuin itsestään telttojen ympärille.

Pasurinkankaalla oli elokuun loppupuolella kovia taisteluja. JR 2 pääsi vihollisen asemiin ja sai vyörytettyä kranaatein ja konepistoolein kankaan. Kun hyökkäysvaiheen jälkeen linjat oli jätetty JR 1:n valvontaan, siirtyi JR 2 Salmenkaitaan. Seuraava kohde oli Valkjärvi ja sieltä marssittiin kaakkoa kohden Riihiöön, jossa entinen rajalinja ylitettiin. Muistan isän kertomuksista jo lapsuudesta, että kun vanha Suomen ja Venäjän raja ylitettiin, hänen kaverinsa tokaisi, että nyt lähdettiin ulkomaille. Kun linjat oli tavoitteiden mukaisesti saatu vyörytettyä vanhan valtakunnan rajan taakse syyskuun alussa, JR 2 jäi asemiin entisen rajan Venäjän puolelle, Lempaalaan. Seuraava asemapaikka oli Pajarinmäki, jossa oltiin asemissa aina joulukuun loppupuolelle asti, kunnes JR 2 siirrettiin kuulemma arpomalla Syvärille, JR 1:n jäädessä Karjalan Kannakselle.

kuva

Kortinpeluu rauhoitti hermoja ja oli hyvä ajanviete lepotaukojen ja asemasodan aikana. JR 2:n miehiä Syvärillä, Silmukkatien korsussa 1942. Vääntäjän Pekka neljäs vasemmalta.

AUNUKSEN KANNAKSELLA JA SYVÄRILLÄ 1942-44

Kun syksyn 1941 hyökkäysvaihe päättyi, JR 2 luovutti linjat JR 1:lle ja isän rykmentti marssi Valkjärvelle, josta heidät vietiin 19.12.1941 junakuljetuksella Laatokan koillispuolella sijaitsevaan Salmiin. Siellä he viettivät joulua kolme päivää, jonka jälkeen heidät kuljetettiin autolla Kuittisten kylään. Siellä saatiin miehistötäydennystä, sillä osa JR 2:sta oli jäänyt Kannakselle JR 1:een. Tuolloin isä oli 1. ryhmän johtajana, korpraaliksi ylennettynä, ja sai johdettavakseen myös vuonna 1922 syntyneitä nuoria täydennysmiehiä. Ja niin sitten rykmentti komennettiin tammikuussa 1942 linjaan Voimalaitokselle, Syvärille. Alkoi asemasota.

Asemasodan aikana keväällä korjailtiin korsuja ja taisteluhautoja. 11.4.42 alkoi isän mukaan tapahtua Lotinanpellon ja Äänisen välillä. Venäläisiä alkoi tulla linjoja kohden parijonoissa ja hevosia välissä. Vihollinen torjuttiin ja samalla saatiin sotasaaliiksi monta hevoslastillista aseita ja lääkintätarvikkeita. Asemasotavaihe vuonna 1943 oli melko rauhallista isän kertoman mukaan. Vain pientä vihaa pidettiin. Vankeja otettiin puolin ja toisin, jotta olisi saatu tärkeää vakoilutietoa vastapuolen meiningeistä. Isä kertoi omissa kirjoitelmissaan yhden episodin marraskuulta, kun venäläiset lähestyivät linjaa rakentamalla maatunnelia. Tunnelia käytettiin suomalaisvankien sieppaamiseen. 2.11.1943 isä oli etsimässä II joukkueen johtajan kanssa tunnelin päätä. Yhtäkkiä he huomasivat, kuinka periskooppi nousi 15 metrin päästä linjasta. Siten paljastui venäläisten pesäke ja kuuntelulaitteet. He panivat tunnelin suun tukkeeseen, kaasusuojan ja hajottivat tunnelin kovapanoksilla.

Asemasodan aikana tehtäviin kuului saadun sotasaaliin evakuointia ja suutareiden merkitsemistä. Odotellessa metsästettiin hengenpitimiksi jäniksiä, lintuja ja hirviä, kalastettiin ja tehtiin polttopuita. Isällä kävi kerran myös hyvä tuuri hyvän kuulonsa ansiosta, ja miehet pääsivät puusavotasta korsuun juuri ennen kuin venäläiset tuhosivat polttopuiden sahauspaikan maan tasalle.

kuva

Asemasota jatkui aina kesään 1944 saakka. Se kahden vuoden jakso eturintamassa ei ollut mitään herkkua. Yllättäviä tykistö- ja kranaattiheitinammuntoja tehtiin vastustajan varustelutöiden häiritsemiseksi. Vihollisen liikkeiden seuranta ja vankien sieppaus tietojen saamiseksi sekä pitkät kaukopartioretket vihollisen selustaan olivat tavanomaisia sotatoimia.

Asemasodassa tarkka-ampujat olivat tärkeitä. Yhdellä ampujalla saattoi olla jopa 250 kaatuneen merkintää kiväärinperässään. Päivisin ei voinut tehdä töitä vihollisen näköpiirissä. Elämän keskipiste oli maahan kaivettu korsu ja taisteluhauta. Tähystäjät valvoivat taisteluhaudoissa muiden turvallisuutta apunaan periskoopit ja erilaiset peililaitteet. Lisäksi miehet kehittelivät lukuisia mielikuvituksellisia hälytyslaitteita. Kuukausia kestänyt yhtämittainen oleskelu eturintamassa oli miesten kertoman mukaan turruttavaa.

Jatkosodassa isä oli kiväärimiehenä, tarkka-ampujana, konepistoolimiehenä sekä ryhmänjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti.

kuva

Isän kuva-arkistosta löytyi ilmakuva Syvärin voimalaitoksesta sodan aikana.

SIRPALEMIES

Isä haavoittui ensimmäisen kerran Syvärillä sirpaleista 10.8.1943. Toinen, koko loppuelämään vaikuttanut sotavamma syntyi Syvärillä 2.11.1943. Iltapimeässä isä oli kontannut kaverinsa kanssa vihollisen esteiden läpi. He olivat tarkastamassa mitä rintamalla oli tapahtumassa. Esteiden alta löytyi kasapanoksia ja hänen kaverinsa meni ilmoittamaan niistä joukkueenjohtajalle. Isä jäi vahtiin. Klo 21 vihollinen pani isän mukaan pari "nakua" putkeen. Toinen niistä meni sen paikan yli, missä isä seisoi, mutta toinen tuli lähelle ja räjähti. Isä oli tuntenut kuin häntä olisi lyöty lapiolla takapuoleen. Hän sai sen toisen "nakun" sirpaleryöpyn takamuksiinsa, jalkoihin ja alavartaloon. Isä palasi yksikköönsä vasta keväällä 1944.

Isä oli juuri palannut neljä päivää kestäneeltä maatalouslomalta, kun venäläisten suurhyökkäys Syvärin yli alkoi 21.6.1944 ja siinä rytinässä, kun suomalaiset yrittivät torjua sitä hyökkäystä, isä haavoittui kolmannen kerran Lotinanpellossa. Tuolloin venäläinen ampui isää vasempaan reiteen, kun hän oli tiedusteluretkellään törmännyt suomalaisten ympärille linjaa vetäviin venäläisiin. Venäläiset olivat vain 20 metrin päässä, eikä isä ollut osannut sellaiseen varautua. Huonomminkin siinä olisi voinut käydä. Hän pääsi onnekseen vielä juoksemaan sidontapaikalle. Isä kotiutettiin 11.11.1944 Kouvolassa. Näin päättyi viisi vuotta isänkin elämästä vienyt maanpuolustus- ja sotavaihe. Hän oli yhtenä lenkkinä turvaamassa itsenäisyyttämme ja tekemässä suomalaista sotahistoriaa.

kuva

Vasemmalla 4. luokan Vapaudenristi, 1. luokan ja 2. luokan vapaudenmitalit, talvisodan ja jatkosodan muistomitalit sekä jatkosodan muistoristi.

AKTIIVINEN RESERVILÄINEN JA SOTAINVALIDI

Isä oli 15 %:n invalidi aina vuoteen 1998 saakka, jolloin vamma-astetta korotettiin hänen anomuksestaan 20 %:iin. Hänellä oli sirpalevammoja vasemman korvan seudussa, vasemmalla puolella kaulassa, molemmissa pakaraseuduissa, reisissä ja säärissä sekä vasemman reiden yläosan lävistävä ampumavamma. Sirpaleet vaivasit isää koko elämän ajan, sillä kaikkia ei saatu koskaan poistettua. Isän viimeisinä vuosina saamat vuosittaiset kuntoutusviikot Kymen Sotavammaisten Hoito- ja kuntoutuskeskuksessa Haminassa olivat sekä henkisesti että fyysisesti ehdottoman tärkeitä. Elämän laatu parani silmin nähden jokaisen jakson jälkeen muutaman kuukauden ajaksi.

Isän renikkarivissä ovat hänen sodasta saamat ansioristi ja -mitalit. Suomen Marsalkka Mannerheim antoi isälle:
* IV luokan Vapaudenristin miekkoineen 13.7.1944
* 1. luokan vapaudenmitalin 1943
* 2. luokan vapaudenmitalin 1941
* Talvisodan muistomitalin soljella 1940

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen antoi vuonna 1957 isälle maan puolustuksen hyväksi suoritetuista palveluksista sodan 1941-1945 muistomitalin.

Jatkosodan Ilvesdivisioona 5. D muistoristin isä sai 10.6.1956. Omistuskirjan on allekirjoittanut jalkaväkikenraali Tapola, joka oli Ilvesdivisioonan komentaja 1942-44.

Näitä kunniamerkkejä isä kantoi ylpeänä aina kun se oli mahdollista. Isä oli myös Reservialiupseerikerhon perustajajäsen. Hän toimi Sotainvalidien veljesliiton paikallisosaston johtokunnassa ja Sotaveteraaniliiton osaston hallituksessa.

Tietoja on kerätty sekä isän omista muistelmista eri julkaisuissa että isän arkistoista löytyneestä materiaalista.


Edellinen sivu

Vaihda sivua

Seuraava sivu
Ei kommentteja